Ihminen kuulee äänen suunnan kolmessa ulottuvuudessa, mutta äänestä voi havaita myös muita tilaan liittyviä ominaisuuksia, kuten tilantuntu. Jotta tilaääni tulee toistetuksi oikein, äänilähteiden suunta sekä tilantuntu tulee toistaa realistisesti. Directional Audio Coding (DirAC) on eräs äskettäin esitetty menetelmä tilaäänen toistamiseen. Tällä hetkellä se on toteutettu kaiutinkuunteluun. Tässä diplomityössä tutkitaan, voitaisiinko DirAC-tekniikkaa käyttää kuulokekuuntelussa.DirAC-analyysissä äänen suunta ja diffuusisuus lasketaan käyttämällä B-formaattisignaaleja. Analyysi ja synteesi suoritetaan taajuuskaistoittain, jotka vastaavat kuulon kriittisiä kaistoja. DirAC-synteesissä ääni jaetaan ei-diffuusiin ja diffuusiin osaan. Ei-diffuusi ääni toistetaan amplitudipanoroinnilla. Kuuloketoistossa käytettiin virtuaalisia kaiuttimia, joiden avulla ääni sijoitetaan haluttuun suuntaan käyttämällä vector base amplitude panning -tekniikkaa (VBAP). Virtuaaliset kaiuttimet toteutettiin käyttämällä head related transfer function -tekniikkaa (HRTF). Diffuusin äänen tarkoituksena on luoda havainto äänestä, joka ympäröi kuulijan eikä sen suuntaa voi havaita. Tämä toteutettiin toistamalla eri tavalla dekorreloituja signaaleja muutamilla virtuaalisilla kaiuttimilla. Virtuaalisten kaiuttimien suunta valittiin siten, että niitä oli joka puolella kuuntelijaa.DirAC:in kuulokeversiota testattiin epäformaalisti. Havaittiin, että tilantuntu välittyy hyvin ja äänen suunta toistuu luonnollisesti. Suurin ongelma tässä tekniikassa on se, että äänilähteiden ei aina havaita olevan pään ulkopuolella, varsinkin edessä olevilla lähteillä.Työn osana toteutettiin myös HRTF-mittausjärjestelmä ja DirAC-tekniikkaan pohjautuva päänseurantajärjestelmä. HRTF-mittausjärjestelmällä mitattuja vasteita käytettiin virtuaalisten kaiuttimien luonnissa. Päänseurannan avulla voidaan binauraalisessa toistossa pitää äänilähteet paikallaan, vaikka kuuntelija liikuttaisi päätään.
展开▼
