Moniaistinen havaitseminen perustuu informaation yhdistämiseen eri aistikanavista siten, että yhdistetty aistimus tuottaa enemmän tietoa ympäröivästä maailmasta kuin aistimusten käsitteleminen erillisinä. Tämän seurauksena vanhat laatumittarit yhteen aistiin perustuville järjestelmille eivät toimi arvioitaessa monimutkaisempia audiovisuaalisia järjestelmiä, ja uusien laatumittareiden kehittäminen on tarpeellista. Tässä työssä audiovisuaalista havaitsemista tutkittiin immersiivisen audiovisuaalisen näytön avulla. Näyttö koostui 226 laajasta videokuvasta ja 20 kaiuttimella toteutetusta 3D äänentoistosta. Tutkimuksen tavoite oli tarkkailla kuulon ja näön vuorovaikutusta, kun kuvan- ja äänentoiston avaruudellista laajuutta rajoitettiin. Subjektiivinen laatuarviointi toteutettiin käyttäen diskreettiä näytteenhuonontumaskaalaa (DCR) havaitun laadun heikkenemisen arviointiin neljän eri videosisällön kanssa, kun äänen- ja kuvantoiston leveyttä rajoitettiin. Tämän lisäksi osallistujilta kerättiin vapaita kuvauksia heidän antamiinsa laatuarviointeihin vaikuttaneista seikoista. Osallistujien yksilölliset taipumukset kokea uppoutumista arvioitiin ennen koetta kyselylomakkeen avulla. Tulokset osoittavat, että videon leveys on määräävä tekijä arvioitaessa havaittua laadun heikkenemistä. Myös äänenleveydellä oli merkitystä, kun videonleveys oli suurimmillaan. Taipumus kokea uppoutumista ei ollut merkittävä tekijä laadun kannalta tässä tutkimuksessa. Videosisällön merkitys oli vähäinen. Vapaille kuvauksille suoritettu rajoitettu korrespondenssianalyysi ehdottaa huonoon havaittuun laatuun vaikuttaviksi tekijöiksi äänen väärän tulosuunnan, rajoitetun videonleveyden ja puuttuvan tärkeän sisällön.
展开▼
