Tutkielman tarkoituksena on arvioida valuuttakurssijärjestelmän merkitystä ja sen vaikutuksia makrotalouden kehitykseen. Suomen kehitystä eurojärjestelmässä peilataan klassiseen kultakantaan, jossa valuutat oli sidottu kultaan kiinteällä kurssilla. Kultakannan vahvuutena pidetään maksutaseen sopeutusmekanismin toimintaa, joka perinteisen näkemyksen mukaan toimi automaattisesti. Toinen näkökulma korostaa hyväkuntoisen julkisen talouden merkitystä, ja kolmas katsoo harkinnanvaraisen politiikan ja kullan vaihdettavuuden ylläpidon mahdollistaneen yhdessä sopeutumisen. Kultakannan sääntöihin sitouduttiin, jonka seurauksena maiden korkotasot lähenivät toisiaan ja kansainväliset pääomavirrat kasvoivat. Vaikka itsenäinen rahapolitiikka oli menetetty, keskuspankit saattoivat tavoitella kansallisia päämääriään valuuttakurssin vaihteluvälien puitteissa.Tutkielman taustalla on kysymys siitä, onko kiinteä vai kelluva kurssi parempi vaihtoehto pienelle avotaloudelle. Myös valtiolle tyypillisten shokkien luonne vaikuttaa, sillä kehittyneille talouksille tavalliset reaalishokit puoltavat kelluvaa kurssia. Samoin ulkoisille häiriöille alttiiden kannattaa valita kelluva kurssi. Vaikka valuuttaa-alueen jäsenenä valtio voi jäljitellä ulkoista devalvaatiota suhteellisten hintojen muutosten kautta, rahapolitiikan tavoitteita voi olla vaikea täyttää finanssipolitiikan keinoin muun muassa palkkajäykkyyksien vuoksi. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia makrotaloudellisia muutoksia klassisen kultakannan ja eurojärjestelmän välillä voidaan havaita Suomessa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Tuotanto korreloi voimakkaasti molemmilla aikakausilla kaikkien valtioiden välillä. Hajontalukujen perusteella havaitaan, että tuotanto ja inflaatio ovat vaihdelleet huomattavasti enemmän kultakannassa. Myös tuotantokuilut osoittavat, että tuotanto saattoi poiketa potentiaalisesta huomattavasti enemmän kultakannassa. Tutkielmassa on estimoitu yksinkertaiset Phillipsin käyrät molemmille ajanjaksoille erikseen. Palkkojen ja tuotantokuilun välistä riippuvuutta kuvaavan käyrän voidaan havaita loiventuneen Suomessa, mikä kertoo palkkojen reagoivan nykyisin heikommin suhdannetilanteeseen.Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kultakannassa siedettiin voimakkaampia hintatason ja tuotannon heilahteluita. Eurojärjestelmässä hintavakaus on saavutettu suhteellisen hyvin. Se ei kuitenkaan enää riitä tasapainottamaan taloutta, joten työllisyyteen liittyvät tavoitteet ovat tarpeen. Euroalue tarvitsee muitakin uudistuksia, joten velkaantumista ja alijäämää koskevia sääntöjä pitäisi tiukentaa. Niillä voitaisiin jäljitellä kultakannan rajoittavia sääntöjä, jotka ylläpitivät politiikan uskottavuutta ja edistivät tiukkaa taloudenpitoa. Sääntöjen rikkomisen pitäisi johtaa rangaistuksiin, joista vaikuttavin olisi erottaminen euroalueesta. Vaikka rangaistukset eivät auttaisi ratkaisemaan tämänhetkisiä ongelmia, tulevien kriisien välttämiseksi ne voisivat olla tarpeen.
展开▼
