Paving the way to resettlement from 2003 to 2017 A tripartite analysis on the normative justifications of the EU resettlement framework

摘要

Työn tavoitteena on analysoida EU:n uudelleensijoittamisohjelman normatiivisia perusteita ja näiden vastaavuutta työssä esitettyyn teoreettiseen kehykseen, joka koostuu humanitarismista, kansainvälisestä pakolaisregiimistä sekä institutionalismista. Samalla arvioidaan uudelleensijoittamisohjelman vaikutus 2015 pakolaiskriisiin. Teoreettinen kehys arvioi lisäksi siirtolaisuus- ja pakolaisuustutkimuksen sekä kansainvälisten suhteiden tutkimusperinteiden lähentymistä ilmiön kokonaisvaltaista käsitteellistämistä varten. Työ on paikallisesti rajattu Euroopan Unioniin (EU) sekä ajallisesti vuosien 2003 ja 2017 välille. EU:n uudelleensijoittamisohjelma on analyysin kohteena. Vuosi 2003 rajaa tutkimuksen uudelleensijoittamisohjelman alkusuunnitteluun ja vuosi 2017 rajaa tutkimuksen ohjelman määräajan mukaan. Analyysissä käytetty metodologinen lähestymistapa on kolmikantainen prinsiippianalyysi (Manners 2002, 2015) joka mahdollistaa analyysin jakamisen kolmeen osuuteen: periaatteiden luominen, toimenpiteet sekä toimenpiteiden vaikutus. Metodologia operationalisoitiin tulkinnallisen ja kvalitatiivisen sisällönanalyysin kautta, jolla jäljitettiin normatiiviset muuttujat sekä kategorisoimalla ne perusprinsiippien alle.Työn loppupäätelmien mukaan EU:n uudelleensijoittamisohjelma on aloite, jolla on vahvat normatiiviset perustelut. Nämä perustelut korreloivat humanitarismin, kansainvälisen pakolaisregiimin sekä institutionalismin teorioiden kanssa. Lisäksi todettiin, että uudelleensijoittamisohjelma vastasi osaltaan vuoden 2015 pakolaiskriisiin uudelleensijoittamalla 26 112 pakolaista huhtikuuhun 2017 mennessä. Kansallisen suvereniteetin ja kansainvälisten intressien paradoksi on silti läsnä, mikä ilmentyy EU jäsenmaiden eroilla sitoutumisessa pakolaispoliittisiin toimenpiteisiin, jotka voivat johtua poliittisen tahdon puutteesta.