"Hämä-hämä-häkki kiipes langalle", pienet ja isot sormet kiipeävät ilmalangoilla. "Tuli sade rankka", sormet pisaroivat, "hämähäkin vei", sormet huiskivat. "Aurinko armas kuivas satehen", kädet piirtävät sormet ojossa auringon. "Hämä-hämä-häkki kiipes uudelleen." Lapsuuteni automatkoilla sormeni esittivät takapenkillä myös näytelmiä, joissa sankariparin roolit menivät yleensä etusormille. IHMISEN SISÄLLÄ PULPPUAVA rytmi voi purkautua sormenpäistä pöydän pintaan riemukkaana rummutuksena. Pianistin sormet voi bongata tanssimassa ilmapianon koskettimilla, ja kasvojen keskittyneestä ilmeestä näkee, kuinka musiikki soi pianistin mieles- sä. Joskus sormien naputuksesta voi aistia naput-telijan pitkästymisen, jännityksen tai ärtymyksen. Kiitämme ja kannustamme taputtaen. Käden tärkeydestä ihmiselle kertoo sen laaja edustus aivojemme liikeaivokuorella. Aloitamme taitojen harjoittelun jo vauvaiässä. Vähitellen emme tietoisesti aina edes huomaa, miten monipuolisesti kädet ovat läsnä.
展开▼
