'Nauruksi oli parasta asia muuttaa' - huumorin ja nauramisen merkitys kulttuurien välisissä kohtaamisissa Suomen Lapissa 1900-luvun alkupuolella

摘要

This article examines the role of laughter and humour in transcultural encounters in Finnish Lapland during the early 20th century. The period was marked by political and cultural tensions that escalated, for example, into two world wars. In Lapland, the Sämi had to face racial prejudice, for example during the 1920s and 1930s. The sources used for the article are the Lapland memoirs of a Finnish teacher Hilja Vartiainen and a district nurse Saimi Lindroth and other such egodocuments dealing with the writers' experiences of cultural encounters. By studying laughter and humour it is also possible to study serious features of different societies. Humour and laughter have been forms of using power. It was possible for the Sämi to intervene in the course of events, for example in district court sessions, by laughing at the right place. Sometimes laughter was offensive and wounding from the Sämi point of view, for example in situations where Finnish visitors did not know the Sämi culture well enough. However, based on the source material, smiling and laughing have often managed to strengthen cohesion in transcultural encounters, especially in situations where visitors who tried to become acquainted with the Sämi culture dared to laugh at themselves. Laughing and humour eased many tensions of transcultural encounters in Finnish Lapland during the first half of the 20th century. At the same time, it increased people's well-being, as laughing itself was considered healthy.%Ensimmäisen suomalaisen tietosanakirjasarjan vuonna 1914 ilmestyneessä osassa kuvattiin naurua iloisen mielen ilmenemismuodoksi, jonka aikana naurulihas kohotti suupielet sellaiseen asentoon, että kasvoille ilmestyi mielentilaa vastaava ilme.' Huumori oli saman tietosanakirjasarjan perusteella monimutkaisempi ilmiö. Tietosana-kirjassa kuvattiin huumoria kaunotieteelliseksi käsitteeksi, joka oli vielä 1700-luvun tienoilla merkinnyt ainoastaan hyvää tuulta ja tunnelmaa. Uudenaikaisena käsittee-nä huumori sitä vastoin tarkoitti koomillisuuden korkeinta lajia, jota oli mahdollista käyttää ristiriitaisissa tilanteissa vapauttavana ja sovittelevana elementtinä: Huumori perustuu syvään olevaisuuden ristiriitojen tuntemukseen, tarjoten tässä kosketuskohdan traagillisuudelle, mutta se ei käsitä ristiriitaisuutta ja nurinkurisuutta auttamattomana pahana, vaan saattaa ne hilpeän naurun alaisiksi, näin aikaan saaden vapauttavan ja sovittavan vaikutuksen. Joka-päiväisessä puheessa h[uumori]lla tavallisesü tarkoitetaan koomillisuutta ja leikillisyyttä, puheessa ja kertomatavassa.