Leimikon puutavaralajikertyman ja myyntiarvon vaihtelu erilaisilla katkontaohjeilla

摘要

Tutkimuksen tavoitteena oli maarittaa hakkuussa korjattavien puutavaralajien, niiden mittavaatimusten ja jakaumatavoitteiden vaikutuksia leimikon puutavaralajikertymaan ja myyntiarvoon. Aineistona oli 85 manty- tai kuusivaltaista avohakkuuleimikkoa Etela- ja Keski-Suomesta ja 16 mantyharvennusleimikkoa Pohjanmaalta ja Koillismaalta. Avohakkuuaineistossa oli 3411 ja harvennushakkuuaineistossa 666 koepuuta, joista maaritettiin pystypuina dimensiotunnusten ja muiden tavallisten puutunnusten lisaksi tarkasti viat ja niiden sijainti rungossa. Katkontaohjeiden vaikutusta leimikon myyntiarvoon ja puutavaralajikertymaan selvitettiin arvoapteeraussimulointien avulla. Tukin mittavaatimuksista tukkisaantoon ja myyntiarvoon vaikutti eniten tukin minimiiatvalapimitta, ja vaikutus oli kuusella hieman suurempi kuin mannylla. Muutokset kaytetyissa tukkipituuksissa vaikuttivat tukkisaantoon ja myyntiarvoon mannylla voimakkaammin kuin kuusella. Erikoispuutavaralajit (manty: pylvas, hyvalaatuinen tyvitukki, pikkutukki, lyhyttukki; kuusi: sorvitukki, pikkutukki) nostivat merkittavasti leimikon myyntiarvoa, mutta vaikutus riippui voimakkaasti kaytetyista yksikkohinnoista. Kuitupuun maaramitta-apteeraus alensi kuitupuusaantoa avohakkuilla noin kaksi prosenttiyksikkoa,jolloin myyntiarvo tosin aleni vain puoli prosenttia; harvennuksilla myyntiarvo aleni perati 5,3%. Minimilatvalapimitan vaikutus kuitupuun saantoon ja myyntiarvoon oli paljon vahaisempi. Kaytettaessa painotettuja arvomatriiseja tukkisaanto aleni enimmillaan 2,0 prosenttiyksikkoa verrattuna tasahintamatriisilla simuloituun polkytykseen.Tutkimuksen tuloksien pohjalta voidaan arvioida leimikon myyntiarvon muodostumisen osatekijoita, mutta ei voida ennustaa puutavaralajikertymia yksittaisissa leimikoissa. Myos jakauma-apteerauksen vaikutus tukkisaantoon ja leimikon myyntiarvoon suhteessa arvoapteeraukseen kaipaa jatkotutkimuksia.