MIKSI LÄHDET OPISKELEMAAN tällaiseen ammattiin, kun voisit jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle tai tehdä jotain itsellesi sopivampaa työtä? Tämän kysymyksen Vilma-Lotta Lehtokari, 43, sai kuulla useammin kuin kerran, kun hän aikoinaan selvitti opiskeluun liittyviä asioitaan eri virastoissa. Kummastelu ei lannistanut lääketieteestä, luonnontieteistä ja psykologiasta kiinnostunutta Lehtokaria. Hän kävi aluksi ammattikorkeakoulun ja valmistui bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi. Sen jälkeen hän opiskeli luonnontieteiden maisteriksi yliopistossa ja väitteli tohtoriksi erään harvinaisen lihassairauden molekyyligenetiikasta. Tutkijan työnsä ohessa Lehtokari kouluttautui vielä ravitsemustieteilijäksi ja valmistui elintarviketieteiden maisteriksi. Lisäksi hän on suorittanut kaksivuotisen ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin koulutuksen. Nyt Lehtokari on työskennellyt yli 15 vuotta tutkijana Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa. Päätyönsä ohessa hän tekee sivutoimisesti ravitsemusohjaajan ja terapeutin töitä muun muassa syömishäiriötä sairastavien parissa. Eläkkeelle jääminen ei ollut hänelle vaihtoehto. - Toki on hyvä tiedostaa rajoitteensa, mutta monia töitä voi tehdä niistä huolimatta. Yleensä työ on sitä vähemmän fyysistä, mitä pidemmälle on jaksanut opiskella. Meitä lyhytkasvuisia on tutkijoiden lisäksi esimerkiksi pappeina ja opettajina, Lehtokari sanoo.
展开▼
