Private Equity Investors’ Value-Adding Mechanisms in Family Firm Buyouts

摘要

Perheyritykset muodostavat merkittävän osan eri kansantalouksien yrityskannasta, ja niiden yritystoiminnan jatkuvuuden edistäminen on varsinkin Suomessa erityisen ajankohtaista seuraavien vuosien aikana väestön ikääntymisestä johtuen. Tämä työ tutkii ammattimaisten pääomasijoittajien roolia perheyritysten jatkuvuuden edistämisessä. Työn tavoitteena oli selvittää miten perheyritykset eroavat vastaavista ei-perheyrityksistä pääomasijoittajan arvonluonnin näkökulmasta, ja kartoittaa mitä ovat pääomasijoittajien käyttämiä arvonluontimekanismeja niihin kohdistuvissa enemmistöpääomasijoituksissa. Työ muodostuu kahdesta osasta. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään perheyritysten erityispiirteitä selittäviä agentti-, stewardship (suom. ”taloudenhoitajuus”)- ja resurssiperusteista teoriaa, sekä pääomasijoitustoiminnan rakenne. Perheyrityskirjallisuuden eri teorioita analysoimalla tunnistetaan mahdollisia keinoja, joita pääomasijoittajat voisivat käyttää arvonluonnissaan. Tutkimuksen empiirisen osan muodostaa laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkitaan kahdessa perheyrityksessä ja yhdessä ei-perheyrityksessä pääomasijoittajan käyttämiä arvonluontimekanismeja, sekä tapausyritysten liiketoimintaan vaikuttaneita ominaispiirteitä. Eri tapausyrityksissä havaittuja löydöksiä verrataan keskenään sekä aiempiin aihepiirin empiirisiin tutkimuksiin, sekä työn kirjallisuuskatsauksessa esiteltyihin eri perheyritysteorioiden mukaisiin mahdollisiin arvonluontimekanismeihin.Kaikista perheyritysteorioista johdettuja arvonluontimekanismeja havaitaan tämän tutkimuksen tapausyrityksissä ainakin osittain, sekä havainnot saivat tukea myös aiemmista tutkimuksista. Tärkeimpiä pääomasijoittajan arvonluontimekanismeja olivat hallitustyöskentelyn, taloushallinnon prosessien ja raportoinnin kehittäminen, sekä yrityksen johdon sparraus strategisissa kysymyksissä. Käytettyihin arvonluontimekanismeihin vaikuttivat tapausyritysten ainutlaatuiset tilanteet, sekä tapausyrityksissä havaitut ominaispiirteet. Käytetyistä teoreettisista viitekehyksistä, varsinkin stewardship-teorian mukainen käyttäytyminen sai vahvaa tukea tutkimuksen empiriassa. Tutkimuksessa ei havaittu perheen negatiivisia vaikutuksia liiketoimintaan agenttiongelmien, perheenjäsenten opportunismin tai johtajien altruististen asenteiden johdosta. Tutkituissa perheyrityksissä pääomasijoittajat kunnioittivat yritysten aiempaa tilaa ja eivät puuttuneet päivittäiseen tekemiseen, minkä voidaan katsoa resurssiperusteisen ja stewardship–teorian mukaan suojelleen perheyritysten alkuperäisiä kilpailuedun lähteitä.