Tavoitteena yhteinen näkymä : Työntekijöiden kokemukset lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöstä

摘要

Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyö on lasten mielenterveysjärjestelmän viimesijaisissa palveluissa toteutettavaa moniammatillista yhteistyötä. Suomessa ja muualla länsimaissa pyritään sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelemään moniammatillisesti, eli yhdistämään eri ammattiryhmien osaaminen asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Moniammatillisuutta tutkitaan tällä hetkellä paljon, mutta lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön näkökulmasta tutkimustietoa on vielä vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöhön vaikuttavista tekijöistä moniammatillisuuden näkökulmasta. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin, mistä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyössä ilmenevät haasteet johtuvat ja kuinka yhteistyötä voisi parantaa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Kolmea yliopistosairaalan lastenpsykiatrian erikoislääkäriä ja saman kaupungin kolmea lastensuojelun sosiaalityöntekijää haastateltiin heidän kokemuksistaan yhteistyöhön liittyen. Menetelminä käytettiin teemahaastattelua ja fokusryhmäkeskustelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöhön vaikuttaa samanaikaisesti tekijöitä yksilö-, organisaatio- ja yhteiskunnallisilta tasoilta. Haastateltavat kokivat yhteistyön olevan suurelta osin toimivaa ja arvioivat sen kehittyneen jatkuvasti paremmaksi. Työntekijöiden kokemukset liittyivät eniten yksilötason asioihin, vuorovaikutuksen ja yhteisten asiakasprosessien rakentumiseen. Yhteistyön haasteet ilmenivät puutteina edellä mainituissa sekä organisaatiotason tuessa moniammatilliselle yhteistyölle. Tulokset olivat samansuuntaisia moniammatillisuudesta tehdyn tutkimuksen kanssa. Yhteistyön haasteet selittyvät haastateltavien kokemusten perusteella riittämättömällä vuoropuhelulla eri tahoja edustavien ammattilaisten kesken, sekä ammattilaisten ja päättävien tahojen kesken, että organisaatioiden välillä. Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön parantamiseksi nähtiin tarpeellisena vuoropuhelun lisääminen yhteisten organisaatiotasolla sovittujen toimintamallien avulla, työntekijöiden yhteisillä säännöllisillä tapaamisilla, sekä yhteisillä koulutuksilla. Työntekijöille tulee mahdollistaa sellaiset työskentelyolosuhteet, joissa yhteistyön rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi on riittävästi resursseja. Tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta niitä voidaan hyödyntää lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyön kehittämisessä.