Tutkielmassa tarkastellaan kolmen merimiehen kokemuksia ensimmäisestä merimatkastaan muistitietotutkimuksen ja mikrohistorian avulla. Tutkielman tarkoituksena on tuoda esille se, miten merimiehet ovat kokeneet ja muistaneet ensimmäisen purjehduksensa sekä selvittää sitä, miten merenkulku on kehittynyt 1860-luvulta 1960-luvulle ja miten se on vaikuttanut merenkulkijan arkeen. Carl Julius Panelius (1854-1932) aloitti kajuuttavahtina fregatti Osmolla vuonna 1867, ajankohtana, jolloin Suomi muuttui vähitellen tervaprovinssista merenkulkumaaksi. Matti Lappalainen (1917-2010) pestautui prentiisiksi nelimastoparkki Moshuluun vuonna 1937 ja seilasi viimeisten joukossa Kap Hornin ympäri purjelaivalla. Juhani Heinonen (1948-) teki ensireissunsa M/S Kannaksella jungmannina vuonna 1965, merenkulun jo modernisoituessa. Muistitietoa lähteenä käyttävän tutkimuksen päämääränä on tuoda esiin muistelijoiden omat näkemykset menneisyydestä. Mikrohistoriallinen tutkimustapa taas paneutuu tutkittavaan kohteeseen erityisen tarkasti, jolloin menneisyydestä on mahdollista löytää uusia piirteitä. Mikrohistoriallisen tutkimusotteen myötä muistitietoaineisto nähdään johtolankana menneisyydestä, jolloin tutkijan tulee esittää aineistolle oikeanlaisia kysymyksiä saadakseen menneisyyden jäljet puhumaan. Tutkielmassa on suullisen muistitiedon, haastattelujen, lisäksi käytetty myös kirjoitettuja lähteitä, muistelmia. Tarkoituksena on ollut nostaa merenkulkijan oma ääni esiin ja ymmärtää minkälaista merimiehen arki on laivassa ollut. Tutkielmasta käy ilmi, että vaikka merenkulku on muuttunut tarkasteltavalla ajanjaksolla paljon, ovat kokemukset merimiehenä olemisesta ja ensimmäisestä merimatkasta yllättävän samankaltaisia. Elämä merellä muodostui vahtivuorojen ympärille, johon satamakäynnit tarjosivat odotettua vaihtelua. Muistelijat kertovat hämmästyttävän vähän itse työstä laivalla. Merimiehille erityiset tapahtumat olivat merkityksellisiä, sillä ne poikkesivat laivan tavallisesta arjesta. Merimiesten muistelukerronnasta nousee esiin omakuva ja se millaisia merimiehiä he olivat tai halusivat olla. Yhteistä muistoille on se, että hyvä merimies oli reipas, ahkera eikä ikävöinyt kotiin. Hän teki raskasta työtä, mutta ei valittanut turhasta ja käyttäytyi satamissa sivistyneesti.
展开▼
机译：本文在记忆数据研究和微观历史的帮助下，考察了三名水手第一次海上航行的经历。这篇论文的目的是强调水手们如何经历并记住他们的第一次航海，并了解航运从1860年代到1960年代是如何发展的，以及它如何影响海员的日常生活。卡尔·朱利叶斯·潘纽里乌斯（Carl Julius Panelius，1854-1932年）于1867年开始在护卫舰奥斯莫（Osmo）担任客舱警卫，当时芬兰正逐渐从焦油省转变为海上国家。马蒂·拉帕莱宁（Matti Lappalainen，1917-2010年）1937年以王子的身分在摩舒鲁冲刷了一座四桅高高的公园，并在最后一艘帆船中航行在合恩角附近。 Juhani Heinonen（1948-）于1965年以Jungmann身份在M / S Kannas上进行首次航行，当时航运业已实现现代化。这项研究以记忆信息为资料来源，旨在揭示人们对过去的看法。另一方面，微观历史研究方法特别关注所研究的对象，从而有可能找到过去的新特征。使用微观历史研究方法，记忆数据材料被视为有关过去的线索，在这种情况下，研究人员必须向材料提出正确的问题，以获取对过去说话的跟踪。除了口头记忆信息，论文中还使用了访谈，书面资料和回忆录。目的是发掘海员自己的声音，了解海员在船上的日常生活。论文表明，尽管在本报告所述期间航运发生了很大变化，但作为一名水手和第一次航行的经历却惊人地相似。海上生活是在轮班工作的周围形成的，港口的访问提供了预期的变化。回忆录很少谈论船上的工作本身。对于水手来说，特殊事件是有意义的，因为它们偏离了船的正常日常生活。自画像出现在水手们的回忆中，以及他们曾经或想要成为什么样的水手。回忆的共同点是，一个好水手快活，勤奋并且没有错过家乡。他努力工作，但没有徒劳地抱怨，在港口行为举止文明。
展开▼
