A.K. Cajander kehitti 1900-luvun alussa metsa-tyyppiteorian, jonka pohjalta han loi metsatyyppi-jarjestelman kaytannon metsatalouden tarpeisiin. Puuntuotoskyvyn maarittamisen lisaksi metsatyyp-pijarjestelmaan perustuva kasvupaikkaluokitus on kaytannontyokalu valittaessa metsan uudistamis-menetelmaa, kasvatettavaa puulajia ja paatettaessa muista metsanhoitotoimenpiteista (Kuusipalo 1996). Ojitettavien soiden valinnassa kaytettiin aikoinaan puolestaan apuna metsanojitusboniteettia, joka maaritettiin suotyypin ja ilmastovyohykkeen mukaan (Heikurainen 1973). Luonnon monimuotoisuuden suojelussa on myos kehitetty erilaisia tapoja arvottaa metsaalueita, esimerkiksi niiden uhanalaisille lajeille tarjoamien habitaattien hyvyyden mukaan (habitat suitabilityindex, HSI) (esim. Kurttila ym. 2002).
展开▼
