Ilman ja liikkeen fenomenologiasta:

摘要

Tunnut ja elementit olivat keskeisess? roolissa my?s Ellen Thesleffin taiteellisessa ty?skentelyss?. Esit?n ett? maalaaminen oli Thesleffille elementtien tuntuvuuden, niiden kosketuksen, tavoittelua, ja tarkastelen h?- nen maalaamalla tapahtuvaa ty?skentely??n vertaamalla sit? modernin vapaan tanssin edell?k?vij?n Isadora Duncanin tanssia koskevaan ajatteluun. Miten Ellen Thesleff itse ajatteli, siit? tied?mme melko v?h?n, sill? h?n ei oikeastaan koskaan kirjoittanut suoraan maalaamista koskevista ajatuksistaan. Siit? huolimatta on mahdollista rekonstruoida ajattelua, joka tapahtuu itse maalauksissa, ja hahmotella h?nen minimalistista fenomenologiaansa. Tulkinnan kiintopistein? toimivat erityisesti Thesleffin varhaistuotannon Kev?ty? (1894; kuva 3 julkaisun sivulla 13) ja viimeisimpiin maalauksiin lukeutuva Aurinkosuudelma (1940-luku), mutta k?sittelen my?s kirjeit? ja luonnoskirjoja niilt? osin kuin niiss? voi tulkita ilmenev?n minimalistista fenomenologista ajattelua.