Tietyt historialliset tapahtumat muodostuvat yhteiskunnan kollektiivisen muistin kiintopisteiksi, joita toisinnetaan kirjoituksissa, monumenteissa ja rituaaleissa sekä tulkitaan ja hyödynnetään kunakin aikana merkityksekkäällä tavalla. Tällaisista tapahtumista yli sukupolvien säilytetty tieto toimii yhteisön käyttäytymistä ja kokemuksia ohjaavana voimana muodostaen perustan kulttuuriselle identiteetille eli tietoisuudelle ryhmän yhtenäisyydestä ja erikoislaatuisuudesta. 400-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä eaa. käydyt persialaissodat kreikkalaisten kaupunkivaltioiden ja Persian kuningaskunnan välillä muotoutuivat ratkaisevaksi merkkipaaluksi kreikkalaisen identiteetin kehittymiselle. Tästä kamppailusta kumpuava idän ja lännen vastakkainasettelu on lyönyt leimansa myös koko länsimaista kulttuuria määrittelevään kollektiiviseen muistiin. Erityisesti persialaissotien jälkeen johtavaan asemaan nousseessa Ateenassa pienten ja usein eripuraisten kreikkalaiskaupunkien voittoa itäisestä suurvallasta ylistettiin, tulkittiin ja työstettiin niin kirjallisuudessa ja monumenteissa kuin uskonnollisissa rituaaleissakin. Siinä missä itäinen naapuri tuli merkitsemään heikkoa, ylellisyyteen ja naismaiseen pehmeyteen taipuvaista orjakansaa ja tyranniaa, ateenalais-helleeninen identiteetti kiteytyi sen vastakohdaksi - miehuullisuuden, kohtuullisuuden ja tasa-arvon ihanteisiin nojaavaksi demokratiaksi.%In 472 BCE the Athenian playwright Aeschylus staged a tragedy about the Persian suffering and agony over their loss against the Greeks at the battle of Salamis, fought just eight years earlier. Even though the tragic genre presupposed that the audience would go through certain emotions, most notably pity and fear, during the performance, we need not assume that Aeschylus tried to evoke sympathy towards the recent aggressor. On the contrary, the poet distances the experience of war and losses to an alien culture in order to explore the factors that contributed to the Persians' defeat and, more importantly, the dynamics that worked to elevate the Greeks in general and the Athenians in particular as superior. Aeschylus delivers the first fully fledged display of barbarians as a pejorative concept against which the Atheno-Hellenic identity can be reflected. He implies that natural and societal conditions render the Persians and their Asiatic allies as soft, unreasoning, disorganized and innately servile. Their immense wealth and luxurious lifestyle in particular are described as a source of unmanly weakness and degeneracy. Against this description, the Greek host appears gallant, determined, reasoned and organized. The Athenians considered the Greek victory over the Persians as a sign of the triumph of democracy over tyranny. Tyranny and the tyrant represented for fifth-century Athenians the antithesis of democracy and its ideals of freedom and political equality among citizens. Hubris is represented as one of the main definers of the Persian regime in Aeschylus' Persae. The Persian king Xerxes is represented as a hubristic ruler, and the Persians are regarded as his servile subjects. The asymmetrical relationship between despots and their subjects is highlighted throughout the tragedy, especially by utilizing the image of the yoke. The yoke becomes in Persae a metaphor and symbol of tyrannical power, and as such it represents the reverse of democratic freedom, which meant, among other things, that Athenians were allowed to speak frankly and lead their lives freely. While the Persian subjects are represented as living in fear of their despot, the Athenians are considered as sound-minded men with an internalized sense of shame and respect toward both the gods and their fellow citizens. Whereas the Persians are unable to recognize the divinely sanctioned confines, the Greeks act according to the gods' ordinances and thus become the victorious avengers of hubris.
展开▼
