Kriittistä dialogia – kuraattori-etnografina kansainvälisessä taiteilijaresidenssiorganisaatiossa

摘要

Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälistä taiteilijaresidenssitoimintaa kuratoinnin näkökulmasta autoetnografisen tapaustutkimuksen menetelmin. Tapausesimerkkinä on taiteilijaresidenssiorganisaatio HIAP – Helsinki international Artist Programme, jossa tutkimusaineistoa on kerätty osallistuvan havainnoinnin ja avaininformanttien kanssa käytyjen temaattisten keskusteluiden avulla huhtikuusta 2012 huhtikuuhun 2013. Tutkimusprosessin aikana työskentelin HIAPissa kuratointi- ja viestintätehtävissä, mikä mahdollisti organisaation autoetnografisen tarkastelun pitkällä aikavälillä. Tutkielma valottaa taiteilijaresidenssitoiminnan lähtökohtia ja paikantumista osana taidemaailmaa keskittyen residenssiorganisaation keskeisten toimijoiden residenssitoiminnalle antamiin merkityksiin. Tutkimusprosessin tavoitteena on ollut ymmärryksen syventäminen taiteilijaresidenssitoiminnan merkityksistä erityisesti kuratoriaalisen toiminnan näkökulmasta. Kuraattoreiden lukumäärä residenssiorganisaatioissa on kasvanut viime vuosina esimerkiksi nykytaiteen paikkasidonnaisten käytäntöjen yleistymisen myötä. Kuraattoreiden toimintaa residenssien kontekstissa ei kuitenkaan ole aikaisemmin juuri tutkittu. Tutkimuksen keskiössä olevat tutkimuskysymykset ovat, minkälaisia merkityksiä HIAPin toiminnalle annetaan residenssiorganisaation toimintaa määrittävien henkilöiden puheessa ja miten nämä merkitykset ilmenevät organisaation toimintakäytännöissä? Toiseksi tarkastelen, millainen on kuraattorin rooli ja toimenkuva HIAPissa? Tutkimusaineistossa painottuvat residenssiorganisaation kommunikoivuutta ja yhteiskunnallista kantaaottavuutta korostavat merkityksenannot kiteytyvät läpi tutkimusaineiston kulkevassa kriittisen dialogisuuden merkityksessä. Se avaa omanlaisiaan mahdollisuuksia myös residenssiohjelman viitekehyksessä tapahtuvalle kuratoinnille.Aineistossa keskeiseksi nousee ajatus residenssiorganisaatiosta uutta luovien yhteentörmäysten mahdollistajana: taiteilija- ja kuraattorivieraiden pitkäaikainen oleskelu residenssissä voi aikaansaada uutta tietoa tuottavia yhteentörmäyksiä ja ymmärryksen murtumia, kun heidän käsityksensä ja tulkintansa heille vieraasta ympäristöstä kohtaavat sen todellisuuden. Residenssiorganisaation kuraattori voi toimia näiden yhteentörmäysten fasilitoijana ja keskusteluiden välittäjänä niiden ympärillä. Toinen dialogin ulottuvuus tutkimuksessa on institutionaalinen dialogi, eli toimintamalliltaan yhteistyölle perustuvan residenssiorganisaation merkityksen hahmottaminen kansainvälisten yhteyksien rakentamisen ohella paikallisena sillanrakentajana – helsinkiläisten taideorganisaatioiden ja -toimijoiden yhteentuojana.