Teknologian, kansainvälistymisen ja lisääntyvän datan seurauksena monimutkaistuva työelämä asettaa johtajuudelle eksistentiaalisen haasteen. Tutkimuksen pääasiallinen motiivi on vastata tähän ennakoita-vissa olevaan johtamisympäristön muutokseen tarkastelemalla itsensä johtamista johtamisen funktionaalisena alalajina. Tutkimus pohtii myös itsensä johtamisen olemusta johtamisparadigmojen jatku-mossa osana postmodernia rakenneanalyyttistä paradigmaa, sekä johtamismallina osana voimaannutta-vaa johtamismallia. Tutkimus tarkastelee itsensä johtamista self-leadershipin konseptin kautta, itsenäisenä teoriana jolla on selkeä visio, missio ja strategia. Persoonallisuuspiirteitä tutkimus tarkastelee Big Five teorian avulla. Tutkimuksen primäärisenä pyrkimyksenä on pohtia, miten itsensä johtamista voidaan tehostaa keskittymällä persoonallisuuspiirteisiin.Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Taustateoria itsensä johtamisesta ja persoonallisuudesta koottiin kirjallisuuskatsauksena, painottuen tutkimuksiin, jotka linkittävät itsensä johtamisen ja persoonallisuuden toisiinsa. Tutkimus toteutettiin hypoteesipohjaisesti, jolloin tutkimuksen olettamat perus-tuivat taustateoriaan ja empiirisesti pyrittiin joko vahvistamaan tai kumoamaan nämä olettamukset. Empiirinen aineisto koottiin teemahaastattelemalla kuusi eri tasoista itsensä johtajaa. Haastattelut suoritettiin kahdessa osassa, ja näiden välillä haastateltavien tuli soveltaa itsensä johtamisen strategioita ja tarkastella miten ne toimivat. Aineisto analysoitiin abduktiivisen laadullisen sisällönanalyysin keinoin.Tutkimuksessa todetaan, että persoonallisuuspiirteillä on merkittävä rooli itsensä johtamisen prosessissa. Tutkimus toteaa myös, että etenkin minäpystyvyyden tunteen ja sisäisen motivaation kohottaminen tehostaa itsensä johtamista. Tutkimus toteaa uutena löydöksenä itsensä johtamisen strategioista tarvepohjaisen palkitsemisen ja itsensä valvonnan vastakohtaparina. Tutkimus tunnistaa myös muita merkittäviä yhteyksiä persoonallisuuspiirteiden ja itsensä johtamisen strategioiden välillä. Lisäksi tutkimus toteaa persoonallisuuspiirteiden välillä olevan eroavaisuuksia itsensä johtamisen hyödyttävyyden osalta.Tutkimuksessa todetaan, että itsensä johtamista voidaan tehostaa persoonallisuuspiirteitä hyödyntäen omaamalla tarvittavat tiedolliset, taidolliset ja henkiset valmiudet. Tehostamisprosessin seurauksena yksilön valmiudet kasvavat itsensä johtamisen toimintamekanismien välityksellä tehostettavan asian viitekehyksessä. Itsensä johtamisella voidaan tehostaa kaikkia suoritteita, joiden tekeminen edellyttää oman toiminnan tietoista koordinoimista.Tutkimus tarjoaa tietoa itsensä johtamisen tehokkaasta yksilöidystä soveltamisesta, sekä sopivuudesta organisatoriseksi johtamismalliksi. Tutkimus esittelee itsensä johtamisen myös alaisjohtamista palvelevana teoriana.
展开▼
