Työhyvinvointi, työuupumus ja työn imu luokanopettajan työssä

摘要

Tutkimuksessa selvitettiin luokanopettajien tämänhetkisen työhyvinvoinnin tilaa. Lisäksitarkasteltiin, millaisessa yhteydessä työympäristötekijät ja stressinhallintakeinot olivattyöuupumukseen ja työn imuun sekä millaista työhyvinvointia työuupumus ja työnimu osoittivat ja välittivät luokanopettajan työssä. Tutkimuksen perusjoukkona olivatSuomen perusopetuksen luokkien 1–6 luokanopettajat, joista satunnaisotannalla tutkimusjoukoksimuodostui 111 opettajaa. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin internetissävastattavalla kyselylomakkeella vuoden 2006 loka- ja marraskuussa. Aineistoaanalysoitiin käyttäen tilastollisia analysointimenetelmiä, ja aineiston kuvaamiseen käytettiintilastollisia tunnuslukuja.Tutkimuksen mukaan suurin osa opettajista piti työtään haastavana, viihtyi työssäänhyvin ja piti työkykyään korkeana. Kuitenkin kolmannes opettajista olisi ollut valmisvaihtamaan toiselle ammattialalle tai toiseen kouluun töihin. Työn yksittäisistä stressitekijöistäkiire, melu, opetuksen valmistelu ja oppilaiden yksilöllisen käsittelyn korostaminenaiheuttivat opettajille eniten stressiä. Stressi ilmeni useimmiten fysiologisinaoireina, kuten selkäsärkynä, päänsärkynä ja unihäiriöinä, mutta kaikkiaan opettajat ilmoittivatkokevansa työstressiä aiempiin tutkimuksiin verrattuna vähän. Myös työuupumustaopettajilla ilmeni keskimääräisesti vähän. Työuupumusoireista yleisin oliuupumusasteinen väsymys, josta 49 % opettajista kärsi vähintäänkin jonkin verran.Työn imua opettajat kokivat puolestaan keskimäärin runsaasti. Työn imun ulottuvuuksistaeniten koettiin omistautumista, jota esiintyi runsaana 80 %:lla opettajista. Yksilötasonstressinhallintakeinoista opettajat käyttivät eniten tehtäväsuuntautuneita hallintakeinoja,ja työyhteisöstä saatavan sosiaalisen tuen määrän opettajat arvioivat keskimääräisestikorkeaksi. Työympäristötekijät olivat keskeisesti yhteydessä työuupumukseen jatyön imuun niin, että työn vaatimukset, työstressi ja yksittäisten työstressitekijöidenmäärä olivat yhteydessä työuupumukseen, kun taas opettajan kokemat hallintamahdollisuudettyössään olivat yhteydessä työn imuun. Työhyvinvointia osoittavina muuttujinatyöuupumus ja työn imu olivat käänteisessä yhteydessä keskenään, minkä lisäksi työuupumusoli yhteydessä lisääntyneeseen psykosomaattiseen oireiluun. Työhyvinvointiavälittävinä tekijöinä ne olivat yhteydessä – työuupumus heikkoon ja työn imu korkeaan– työkykyyn ja työviihtyvyyteen.Johtopäätöksenä tutkimuksen perusteella voitiin todeta, että työn vaatimukset ja työntekijänhallintamahdollisuudet olisi tärkeää huomioida työpaikalla. Tällöin voitaisiin pyrkiäsuojaamaan työntekijöitä liiallisilta vaatimuksilta ja stressitekijöiltä sekä vahvistamaantyöntekijän hallintamahdollisuuksia. Samalla voitaisiin ehkäistä työntekijän työuupumustaja kohentaa työn imua, mikä olisi tärkeää siksi, että työuupumuksen ja työnimun havaittiin sekä osoittavan että välittävän hyvinvointia työssä.